Kamomillakorpi #1

Kuten jo aijemmin paljastettiin, niin pistetään nyt tulemaan tälläistä kuvatarinaa. Hiihtolomalla mahdollisesti saadaan kuvattua lisää, kun Sukka pääsee taas tänne Primalle kuvaamaan. Valitettavasti suurimmat kuvat näyttävät bugaavan vähän, mutta ollaan korjaamassa ongelmaa samalla, kun muutenkin pian muutetaan hieman sivujen ulkomuotoa.. Toivottavasti kuitenkin nautitte lukemastanne! ^^




Kamomillakorpi #1

Amy: Ah. Rauhoittaakohan mikään niin kuin metsässä maisemien katselu?

 

Amy: Kamomillakorpi.. Hassu nimi metsällä. Kamomillahan on se rauhoittava yrttikasvi. Tuleekohan se siitä?

Amy: Ihan kuin olisin kuullut jotakin..

Amy: Hmm? Mikä tuo on?

Amy: Se- se sehän on.. ?

Amy: Pyhä marjamätäs! Sehän on käsi!

Amy: *Hyppää alas kiveltä huohottaen säikähtäneenä.* Juoksen Roxyn ja Rileyn luokse kertomaan tästä! Miten en muka koskaan aijemmin ole huomannut tuota?

Amy: Ajatella nyt, ruumis tässä metsässä! Tässä on jotain kummallista. Kuin jostain kauhu- tai salapoliisikirjasta, jollaisia Roxy aina lukee..

Amy: *Lähtee juoksemaan, mutta pysähtyy pian hätääntyneesti puuskuttaen.*

Amy: Mih- mitä ihmettä? Ei, ei voi olla!

Amy: Mikä ihme se on ja miksi se seuraa minua?! Hyi! Mene pois! *Parkuu alkaen juosta pakoon.*

Amy: *Pysähtyy jälleen vähän matkan päähän.* Vieläkö se seuraa minua?

 Amy: Mitä? Vi-vieläkin! Mitä se tahtoo minusta?!

 

Amy: Onneksi ainakin metsän reuna..

ja koti ovat jo lähellä..

Hyvän tovin juoksun ja pelokkaiden taakse vilkuilujen jälkeen Amy pääsee Roxyn ja Rileyn talolle. Tämä jonkinlainen elävä ruumis ei jättänyt neitoa rauhaan kuin vasta metsän reunalla. Amy henkäisee helpotuksesta, vaikka samaan aikaan on hädissään tapahtuneesta. Mitä ihmettä hän Kamomillakorvessa näki?

 

  Riley: ..Kuinka pitkäveteinen lehti.

 *Mussuttaa pari keksiä*

Roxy: *Mumisee jotakin kirjan päähenkilöstä ja tämän tyhmästä toiminnasta.*

 

*Kuuluu hätäinen koputus ja Amy singahtaa sisään.*

Amy: Ro-roxy! Riley! Ette ikinä usko mitä näin Kamomillakorvessa!
*Alkaa selittää hätääntyneenä metsän tapahtumia keskeyttäen välillä saadakseen henkeä.*

R & R: Mitäh?
 

Amy: Nii'in! Siinä metsässä on jotakin kummallista, jota ei saa tutkia!

Amy: *Hieman pahastuneena siitä, että kumpikaan ei vaikuta uskovan, tai punnitsee kannattaako tähän luottaa.* Tekö ette usko. *Suu taipuu mutristustukseen.*

Riley: Jos tuo tosiaan on totta, niin totta mooses sitä on tutkittava! Ajatelkaa nyt! Vuosisadan löytö; Kamomillakorven zombie! Kunnioitettuina löytäjinä lähikylän tyttöset; Riley Ceres, Roxy Haumea ja Amy Springdale!

Roxy: Kaikella kunnioituksella, kai te tiedätte että tuo ei ole millään tavalla mahdollista. Jo vuosisatoja on tiedetty, että liha ei liikuta itse itseään ilman elollista tahtoa. Valitettavaa, mutta totta, Amy; taisit nähdä omiasi. Tai jos siellä nyt oikeasti on jotakin, niin on sille oltava järkeenkäypä tietellinen selitys, ennenkuin minä tuohon uskon.

 

Amy: *Itku kurkussa.* Mutta minä tiedän kyllä mitä näin ja se ei ollut mitään tavanomaista!

 

Riley: Minusta asiaa on edelleenkin tutkittava. Vaikka aina on tiedetty, ettei liha liiku itsekseen, on aina ollut siitäkin taruja olemassa!

Roxy: *Hiljaista mutinaa.* Taruja, taruja..

 

Amy: *Purskahtaa itkuun.* Minä en tiedä mikä se oli, enkä haluakkaan! Se oli jotain hirveää, enkä halua kummankaan teistä sotkeentuvan siihen! Siksi tulin varoittamaan.

Riley: Mutta juuri sellaistahan pitää tutkia!

 

 Roxy: *Sieppaa Amyn lämpimään halaukseen.* Ei hätää. Mitä se olikaan, se ei pääse tänne emmekä me tutki sitä.

 

Roxy: *Iskee vaivihkaa silmää Rileylle saadessaan Amyn itkun loppumaan.*

 

Riley: *Hiljaa itsekseen.* En minä niin sanonut..

Vielä parin lehden ja noin viiden keksin jälkeen:

 

Riley: Roxy voi luvata Amylle, ettemme tutki sitä mitä hän näki.

 

Riley: Ja Amy voi kieltää tutkimasta.

 

Riley: Mutta mitä tässä metsässä on meneillään -

 

kyllä minä nyt sen haluan tietää!